Kun rohkeus puuttuu, sydän itkee

Ei rakkautta. Ei halua muuhun kuin hetken huumaan. Ei uskallusta puhua ääneen. Mitä järkeä on ajatuksissa ja omissa mielipiteissä, jos silti alistuu tilanteeseen, toisen tahtoon eikä toinen tiedä, mitä sisimmässäni liikkuu, mitä pelkään ja uhmaan?

Haluan rakastaa, mutten uskalla. En lausu rakkauttani ääneen, vaan se jää sisälleni. Kerron välittäväni, osaatko lukea rivien välistä? Huomaatko, kuinka epävarma olen?

Vierelläsi olen vahva ja hallitsen maailmaani. Lähelläsi en uskalla koskettaa, kohottaa kättä hyväilyyn. Kaipaan neuvoa ja ohjausta, rohkeutta ollakseni rohkea, sinulle kaikki hetkessä.

Epävarmuus valtaa ja hallitsee, kun et kerro välittäväsi. Teoista huomaan, mutten peilaa tekojasi – en uskalla, en osaa. Suojelen sisimpääni. Hukun pelkooni. On vain ajan kysymys, milloin se tappaa meidät. Emme koskaan saa rehellistä mahdollisuutta. Pelko on murhaaja, minä olen murha.

Tahdon niin antaa tunteitteni viedä, mutten salli muuta kuin niiden olla. Annan sinun vain olla, en pidä sinusta kiinni – en kerro ajatuksistani. Kadun jo nyt – menetystäni.

Salaisuus

Halut ovat kadonneet. Olen yksin huoneessani, sängyssäni peittoni alla. Haluan hänet vierelleni pitelemään kättäni, koskettamaan hiuksiani, en muuta. En halua muuta, sillä halut ovat kadonnet.

Epävarmuus syöttää itseään. Sitä on kaikkialla: sydämessäni, sielussani ja ajatuksissani. Olenko kaunis vai ruma? Viisas vai tyhmä? Osaanko huomioida muut vai olenko itsekäs? Olenko himottu ja haluttu? Mitä väliä sillä on, kun koko maailma on minulle pelkkä kaunis kiiltokuva?

Haluan elää, mutten uskalla. Pelkään paljastuvani, pettyväni ja kuolevani. Ihmiset eivät ymmärrä, eivät tiedä. Miten voisivat, kun en itsekään ole varma?

Johtuuko kaikki siitä, etten tavoita häntä? En saa hänen kuvaansa pääni, mutten häntä saa sieltä karkotettuakaan? Missä hän on, milloin hän palaa?

Haluatko olla minulle hän, ja minä sinulle niin kuin hän minulle – ikuiset rakastavaiset?

Kun kaikki on turhaa

Olen aina halunnut olla jotakin suurta. Kaikkein kirkkain tähti tai valaisevin kuu. Mutta en ole sitä - en ole mitään. Halut ovat suuret, mutta yksin en jaksa tehdä mitään. Tiedän sen olevan väärin, mutta kun jalat ovat painavat, ei enää jaksa ponnistaa.

Haluan huomiota, haluan rauhaa ja haluan olla itseni herra. Miksi minun täytyy haluta? Halu kertoo elämästä – sykkivästä sydämestä, mutta kun se tuo mukanaan niin paljon pettymyksen tunnetta, tuskaa.

Ainesta minusta ei ole mihinkään. Jos osaan laulaa, joku laulaa paremmin. Jos osaan piirtää, naapuri piirtää paremmin. Jos olen kaunis, pimeys peittää sen alleen.

Sano minua täydellisyyden tavoittelijaksi, silti tunnen surua ja toivoa paremmasta. Joskus vielä aurinko huomaa minut ja saa minut loistamaan itseään kirkkaammin. Silloin minä muistan sinut ja annan puheesi anteeksi.

Rakas serkkuni

Olet aina ajatuksissani ja asut sydämessäni. Silti et ole ollut sydämeni ajatuksissa. En ole rukoillut tai toivonut puolestasi, en ole pelännyt.

Luotin siihen, että selviät arjesta, sillä olet vahva ja luotettava. Mutta sisimpäsi on hauras kuin sula jää.

Olet sisareni ja olet veljeni. Olet isäni ja olet äitini. Olet serkkuni ja olet ystäväni. Olet niin paljon enemmän kuin sanat osaavat kuvailla. Sitä ei voi kuvata yhdellä eikä kahdella. Sinä olet kaikkea sitä minulle, mitä minä haluan olla sinulle.

Olet osa minua niin kuin minä olen osa sinua. Menneisyytemme on yhteinen. Kokekaamme se yhdessä, jotta voisimme elää. Ei niin kuin ennen vaan tiiviimmin ja paremmin yhdessä, sillä olemme yhtä.

Vielä hengitän

Elämä on niin omituinen. Koskaan ei olla tyytyväisiä, aina ongelmat ovat liian suuria – eivät omasta itsestään kiinni. Elämä on yhtä odottamista. Aina odotan uuden ajanjakson alkua. Koskaan ne eivät ole sellaiset, kuin toivoisin niiden olevan.

Olen syntynyt kaksikymmentä vuotta sitten, enkä vieläkään elä! Odotan elämäni alkua. Tähän asti olen vain katsonut muiden elämää, kuinka suhde alkaa, loppuu, päättyy ja jatkuu, kuinka kihlat solmitaan, lapsi kannetaan ja yhdessä asutaan.

Miksi minun elämäni seisoo paikallaan? Miksi se ei ala? Mitkä ovat ne maagiset sanat? Kertokaa! Paljastakaa totuus!

Minussa on vika, eikö vaan? Olen sairas, mieleni tappama. Tulkoon joku ja pelastakoon minut turhalta olemiselta. Opettaisi minut elämään, uskomaan huomiseen, seuraavaan kesään ja jouluun. Heräisin aina viereltäsi ja pääsisin aina rinnallesi niin halutessani ja toisin päin myös. Lupaa, ettet koskaan jätä minua, sillä en osaa elää yksin elämääni – se kuluisi turhaan. Ole kiltti, äläkä jätä minua pimeään.

Avoimuus ja pettymys

Jos itse ei paljasta itsestään asioita, tunteita, tekoja, tapahtunutta, menneisyyttä, eikö toinenkaan palasta? Mistä voi tietää, kumman on ensin avattava suunsa? Eivätkö ihmiset luota ennen, kuin on antanut palan sisintään? Vai eikö ole rohkeutta avautua ensin?

Kaikki on kuvitelmaa. Saan kerrankin tuntea itseni tärkeäksi, loistaa sen tunteen avulla ja elää vajoamatta sääliin, kaipuuseen tai toivoon. Toivottavasti arki helpottuu ja oppisin sosiaalisemmaksi, avoimemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi.

Miksi olen heittänyt toivoni ihmisiin? Skeptisyys ja epäily vallitsevat. Hetken huumassa luotan sinisilmäisesti.

Lapsia petetään niin useasti, että heidän on kysyttävä: ”Lupaatko?” Aina he luottavat ja uskovat, kun aikuinen lupaa, ja lähes aina ne joutuvat pettymään.