Olen aina halunnut olla jotakin suurta. Kaikkein kirkkain tähti tai valaisevin kuu. Mutta en ole sitä - en ole mitään. Halut ovat suuret, mutta yksin en jaksa tehdä mitään. Tiedän sen olevan väärin, mutta kun jalat ovat painavat, ei enää jaksa ponnistaa.
Haluan huomiota, haluan rauhaa ja haluan olla itseni herra. Miksi minun täytyy haluta? Halu kertoo elämästä – sykkivästä sydämestä, mutta kun se tuo mukanaan niin paljon pettymyksen tunnetta, tuskaa.
Ainesta minusta ei ole mihinkään. Jos osaan laulaa, joku laulaa paremmin. Jos osaan piirtää, naapuri piirtää paremmin. Jos olen kaunis, pimeys peittää sen alleen.
Sano minua täydellisyyden tavoittelijaksi, silti tunnen surua ja toivoa paremmasta. Joskus vielä aurinko huomaa minut ja saa minut loistamaan itseään kirkkaammin. Silloin minä muistan sinut ja annan puheesi anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti