Rakkauden repimä

Ihminen on tunteellinen hölmö. Tieto ei ole mikään uutinen. Ihminen rakastuu ja pettyy, mutta rakastuu aina uudelleen. Joskus siinä kestää, joskus sitä ei myönnä toisen satuttaneen. Joskus sitä jatkaa eteenpäin, mutta huomaakin monen vuoden jälkeen, ettei ole ottanut askeltakaan eteenpäin. Sitä seisoo paikallaan ja kädet ojossa ottaakseen takaisin rikotun sydämensä.

Sydän on paikoillaan, mutta se ei ole ehjä. Sinne jää jälki rakkaudesta, joka ei ollutkaan ikuista. Mutta jälki on ikuista, muisto on ikuinen. Rakastettu henkilö jää elämään sydämeen.

Sitä uskoo jatkaneensa, sitä uskoo selvinneensä haavoitta. Mutta kylmä tuuli, märkä lumi kasvoilla tuovat esiin kyyneleet ja tunteet. Toinen satutti. Toinen satutti.

Ilman syytä, ilman varoitusta. Kaikki oli vain ohi. Kliseettä käytetään uudestaan: luvataan ystävyyttä ja hymyjä tavatessa. Mutta entä, kun toinen ei olekaan tuntevinaan? Eikö särjetty sydän riitä? Eivätkö muserrettu itsetunto ja epäriittoisuuden tunne riitä? Eivätkö itsesyytökset ja uudelleen satutetuksi tulemisen pelko riitä?

Ja kaverit. He eivät kerro, eivät lausu totuutta. Antavat sanojen tulla, kun kaikki on ohi, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Miksi ystävä ei kerro, jos toinen epäilee rakkautta? Miksi ystävä ei kerro, jos toinen yrittää toisen poikaystävää? Miksi ystävä ei kerro? Millainen ystävä jättää kertomatta?!

Ehkä se ei kuulunut teille, mutta se kuului minulle!

Haluan nähdä teidän kärsivän niin, kuin minä olen kärsinyt! Helvetin ystävät! Painautukaa vasten kylmää jäätä, sulakaa siihen kiinni, kahliutukaa kiinni pakkaseen ja seiskää alastomina kaikkien naurujen kohteena. Ette osaa eläytyä toisen tuskaan, ette osaa tuntea toisen surua. Ette lohduttaneet, ette olleet läsnä. Tiesitte pienestä kuolemastani. Silti vaikenitte. Käänsitte selkänne.

Miksi päästin teidät niin helpolla? Lähes viiden vuoden jälkeen vielä mulkoilette, kun kerron tietäväni. Luulitte jo selvinneen valheistanne, vaikenemisestanne. Painukaa helvettiin! Saitte minut häpeämään. Satutetuksi tulemisesta tuli häpeäni. Häpesin heikkouttani, häpesin haluani itkeä. Saitte minut häpeämään! Tiedättekö, miltä tuntuu hävetä omia tunteitaan? Miltä tuntuu, kun kukaan ei tue eikä lohduta? Miltä tuntuu, kun jätetään yksin selviytymään?

Ja sinä! Tein sen sinulle helpoksi. Mitään en ole katunut niin kuin sitä, etten pakottanut sinua taistelemaan. Olit pirun raukka ja säälittävä miehenalku, joka ei uskaltanut taistella. Ei uskaltanut kysyä, ei uskaltanut katsoa silmiin ja sano hyvästejä. Et uskaltanut mitään! Et uskaltanut olla kahden. Et uskaltanut pyytää, et uskaltanut osoittaa, et uskaltanut rohkaista. Silti uskalsit viedä sydämeni, rikkoa sen ja palauttaa sen takaisin kasaan liimaamattomana.

Ajatteletko minua enää? Suotko minulle edes hetkeä arjestasi, edes silloin, kun se loppui? Vai hetikö otit toisen? Hetikö unohdit ja päästit toisen lähellesi? Vai löysitkö toisen jo ennen kuin rikoit maailmani? Et osannut puhua, et halunnut puhua. Minä puhuin ja lausuin totuuksia. Sinä sanoit ymmärtäväsi, mutta sitten lähdit.

Emme kuuluneet yhteen. Silti olimme loistava pari. Rakastimme toisiamme. Tai ainakin minä rakastin. Sait minut epäilemään rakkautta. Sait minut sulkeutumaan, pelkäämään; antautua toiselle.

En itkenyt, vaikka sattui. En itkenyt, vaikka särki. En itkenyt, vaikken saanut henkeä. Tuska sisälläni ei hellittänyt. En myöntänyt sinun satuttaneen tai loukanneen minua, koska siitä oli tullut häpeäni. En myöntänyt sitä lähes viiteen vuoteen.

Vielä eilen uskoin jo päässeeni sinusta lopullisesti yli, mutta sitten petturi kaveriksi muistutti olemassaolollaan, että pahuutta on olemassa. Ja toinen petturi muistutti valheiden satuttavuudesta. Siksi kirjoitan, jotta saisin sinut lopullisesti ulos minusta. Jotta, saisin lopullisesti annettua anteeksi pettäville ystävilleni. Yksi teistä ei tule enää koskaan kuulumaan elämääni, mutta silti sinäkin saat anteeksi. Minkä teet itsekkyydellesi, irstaudellesi, moraalittomuudellesi, häpeämättömyydellesi ja myötätunnon puutteellesi? Et osoita haluavasi olla toisenlainen. Siispä jää sellaiseksi, kuin olet, minulta et saa enää mitään muuta kuin anteeksiannon.

Annan sinullekin anteeksi. Annan teille kaikille anteeksi. Annan myös itselleni anteeksi. Jätän tämän rakkauden vihdoin ja viimein taakseni. Jätän tämän kaiken taakseni. Nyt osan jokaisen aamun uutena mahdollisuutena vastaan. Sen olen ansainnut.

Pirun riippuvuudet

Kuinka joku, joka on ennen ollut erittäin aktiivinen ja ihmisten kanssa tekevä, muuttuu kylmäksi ja jäätäväksi muuriksi? Kukaan ei saa päästä lähelle, kaikilta on suojauduttava. Maailmasta on paettava keinolla millä hyvänsä. Riippuvuudet auttavat tässä. Niiden avulla turruttaa omat tunteet, omat pelot ja lopulta oman elämän.

Enää ei ole kuin osa maailman kaikkeutta, ennen oli oman maailmansa keskus. Oli ihmisiä, jotka välittivät, jotka ihannoivat, jotka olivat kateellisia. Sitä osasi arvostaa omaa elämää, omia unelmia, omia haaveita – itseään ja muita.

Nykyään riippuvuudet vievät kaiken minulta. Äitini, veljeni. Toinen pääsee irti, toisesta tulee uhri. Miksi ihminen ei jaksa taistella vastaan? Jaksa olla oman itsensä herra, päättää mitä haluaa tehdä ja milloin? Ei järjestä elämäänsä riippuvuutensa ympärille, ei anna riippuvuudelle valtaa?

Oli riippuvuus, mikä tahansa, se on riippuvuus. Se saattaa alkaa viattomana harrastuksena, kokeiluna, pakoreikänä pahalta tunteelta. Mutta ei se saa ottaa valtaa! Taistelkaa! Jos ette itsenne tähden ja oman terveytenne tähden, niin minun tähden. Minun, minun joka olen vain pikkuinen ihminen tässä maailmassa, jolla tuskin on mitään sanomisen valtaa mihinkään. Tehkää se minun tähden, sillä kaipaan teitä elämääni. Haluan teidän olevan terveitä ja lempeitä niin kuin ennenkin, ennen kuin ryhdyitte riippuvuuden orjiksi.

Äitini, miksi et auta itseäsi? Miksi et halua elää tervettä ja runsasta elämää? Miksi pelit ovat tärkeämpiä? Menetät vain rahasi, ystäväsi, terveytesi ja lopulta järkesi. Menetät minut, koska en jaksa katsoa, kuinka annat sairauksien riistää terveyttäsi, kuinka annat huonojen ruokatottumusten lihottaa itse, kuinka annat pelien mennä kaikkien ihmissuhteittesi ylitse, kuinka et tee mitään muuta, kuin vaan pelaat. En jaksa katsoa, kuinka annat pelien hitaasti tappaa sinut. Ole kiltti ja voita riippuvuutesi, älä anna sen tuhota sinua. Ole itsesi herra.

Veljeni, miksi annat alkoholin tuhota elämäsi? Miksi et käsittele suruasi ja pahaa oloasi, miksi pakenet elämältäsi? Elämäsi on vasta alullaan. Kaikki ovat hukassa kunnes löytävät paikan elämästä. Alkoholi ei ratkaise mitään. Pilaat vain terveytesi etkä anna elämälle mahdollisuutta. Jokainen meistä kärsii, vihaa ja itkee, kunnes elämä ymmärtää olla armollinen.
Meille jokaiselle on oma paikkansa. Anna minun auttaa sinua löytää paikkasi. Tiedän, ettei se ole viinipullon vieressä. Puhu minulle, kerro minulle ajatuksiasi, sano minulle, mitä voin tehdä helpottaakseni sinun matkaasi löytää oma itsesi ja kotisi.

Olen kerran ollut yhtä hukassa, kuin sinä olet nyt. Olen surrut ja itkenyt, kun en ole löytänyt paikkaani silloin, kun kaipasin sitä eniten. Usko minua, kun sanon, kodin löytäminen ei ole helppoa eikä siihen ole oikotietä. Päivittäin on etsittävä, päivittäin on opittava olemaan yksin, kunnes yksinäisyydestä tulee ystäväsi. Silloin olet valmis löytämään kotiisi, silloin olet itsenäinen ihminen, joka selviää mistä tahansa. Silloin olet ehjä ja aidosti valmis parisuhteeseen.

En tue riippuvuuttanne. Ette ymmärrä, ette huomaa, kuinka kärsin nähdessäni teidän antaneen elämänne pois. En tue niitä, mutta tuen teitä. Haluan auttaa teitä molempia, mutten kykene siihen yksin. Teidän on annettava minun auttaa teitä. Teidän on autettava minua auttamaan teitä. Teidän on oltava valmiita kohtamaan maailma sellaisena, kuin se todellisuudessa on.

Teidän on jätettävä riippuvuutenne taaksenne, jätettävä riippuvuutenne sanelemat säännöt ja rikottava niiden lait. Teidän on itse päätettävä tehdä näin, teidän on itse otettava teitä itseänne niskasta kiinni. Teidän on itse astuttava riippuvuutenne luomasta laatikosta ulos ja kohdata maailma. Sitten minä astun esiin. Autan ja tuen kaiken minkä pystyn. Kuuntelen ja lohdutan. Kylven iloin siemenen sydämiinne.

Pirun riippuvuudet, jättäkää perheeni rauhaan!