Onnistunko?

Ihanaa, kun kaikki on ohi. Enää jännitys loppuratkaisusta. Toivottavasti kaikki menee hyvin, niin kuin pitääkin ja saan myöntävän vastauksen. Enää asialle ei voi mitään. Tuleva on toisten käsissä, omani ovat puhtaat.

Odotan innolla uutta alkua, uutta elämää – vapautta! Minä kasvan ja vapaudun, opin lentämään ja uskallan tehdä sen.

On parempi paeta, kuin tulla hylätyksi. On parempi varoa, kuin tulla petetyksi. Pidä sinä huolta minusta, niin kuin minä pidän huolta sinusta – yhdessä molemmat ovat turvassa.

Olethan minua vastassa, kun saan luvan kiivetä muurin yli? Pyyhithän ilonkyyneleet poskiltani ja suutelet ne kuiviksi?

Enää muutama hetki, ja tulos on täällä. Enää minun on uskallettava kuulla vastaus ja pitää itseni koossa, jos se on kielteinen. Siinä suurin pelkoni, mutta asialle en voi mitään. On vain pelättävä tai olla olematta.

Tunteita ei voi kieltää

Se oli vain ihastumista ihastumisen halusta. Tiedän loukkaavani, satuttavani ja ryövääväni hänen rahansa, tunteensa ja onnensa. Tiedän tekeväni väärin. En tunne mitään muuta kuin ystävyyttä.

Kuinka voin selittää? Kuinka kerron totuuden? En haluaisi satuttaa, mutta johdatan häntä koko ajan harhaan. Annan väärää toivoa, toivoa asioista, joita ei koskaan tule tapahtumaan. Jos ei halua, niin ei halua. Ei sammunutta kynttilää tuuli puhalla liekkiin.

Mitä teen? Murennan hänen unelmansa vai muutunko orjaksi? Yritänkö vältellä ja pikkuhiljaa hivuttautua kauemmaksi? Ei tarvitsisi teeskennellä kuin puolitoista kuukautta. Siihen menisi kesäni. En halua sitä, en tahdo sitä.

Minun on pakko kieltäytyä, sillä muiden näkeminen sytyttäisi kielletyt halut väärää henkilöä kohtaan, ja hän itkisi juhlissaan.

Kieltäydyn ja pyydän ystävyyttä. Miksi en uskalla sanoa ei? Lupasit sen itsellesi!