Haluan tuntea auringon säteet kasvoillani, kuulla meren äänen, nauttia lämmöstä ja rauhasta. Ei kiireen hälinää, kauhun huutoa.
Lämmin hiekka jalkojen alla. Lintujen laulua ja palmujen keinuntaa.
lauantai 22. heinäkuuta 2006
torstai 22. kesäkuuta 2006
Onnistunko?
Ihanaa, kun kaikki on ohi. Enää jännitys loppuratkaisusta. Toivottavasti kaikki menee hyvin, niin kuin pitääkin ja saan myöntävän vastauksen. Enää asialle ei voi mitään. Tuleva on toisten käsissä, omani ovat puhtaat.
Odotan innolla uutta alkua, uutta elämää – vapautta! Minä kasvan ja vapaudun, opin lentämään ja uskallan tehdä sen.
On parempi paeta, kuin tulla hylätyksi. On parempi varoa, kuin tulla petetyksi. Pidä sinä huolta minusta, niin kuin minä pidän huolta sinusta – yhdessä molemmat ovat turvassa.
Olethan minua vastassa, kun saan luvan kiivetä muurin yli? Pyyhithän ilonkyyneleet poskiltani ja suutelet ne kuiviksi?
Enää muutama hetki, ja tulos on täällä. Enää minun on uskallettava kuulla vastaus ja pitää itseni koossa, jos se on kielteinen. Siinä suurin pelkoni, mutta asialle en voi mitään. On vain pelättävä tai olla olematta.
Odotan innolla uutta alkua, uutta elämää – vapautta! Minä kasvan ja vapaudun, opin lentämään ja uskallan tehdä sen.
On parempi paeta, kuin tulla hylätyksi. On parempi varoa, kuin tulla petetyksi. Pidä sinä huolta minusta, niin kuin minä pidän huolta sinusta – yhdessä molemmat ovat turvassa.
Olethan minua vastassa, kun saan luvan kiivetä muurin yli? Pyyhithän ilonkyyneleet poskiltani ja suutelet ne kuiviksi?
Enää muutama hetki, ja tulos on täällä. Enää minun on uskallettava kuulla vastaus ja pitää itseni koossa, jos se on kielteinen. Siinä suurin pelkoni, mutta asialle en voi mitään. On vain pelättävä tai olla olematta.
maanantai 12. kesäkuuta 2006
Tunteita ei voi kieltää
Se oli vain ihastumista ihastumisen halusta. Tiedän loukkaavani, satuttavani ja ryövääväni hänen rahansa, tunteensa ja onnensa. Tiedän tekeväni väärin. En tunne mitään muuta kuin ystävyyttä.
Kuinka voin selittää? Kuinka kerron totuuden? En haluaisi satuttaa, mutta johdatan häntä koko ajan harhaan. Annan väärää toivoa, toivoa asioista, joita ei koskaan tule tapahtumaan. Jos ei halua, niin ei halua. Ei sammunutta kynttilää tuuli puhalla liekkiin.
Mitä teen? Murennan hänen unelmansa vai muutunko orjaksi? Yritänkö vältellä ja pikkuhiljaa hivuttautua kauemmaksi? Ei tarvitsisi teeskennellä kuin puolitoista kuukautta. Siihen menisi kesäni. En halua sitä, en tahdo sitä.
Minun on pakko kieltäytyä, sillä muiden näkeminen sytyttäisi kielletyt halut väärää henkilöä kohtaan, ja hän itkisi juhlissaan.
Kieltäydyn ja pyydän ystävyyttä. Miksi en uskalla sanoa ei? Lupasit sen itsellesi!
Kuinka voin selittää? Kuinka kerron totuuden? En haluaisi satuttaa, mutta johdatan häntä koko ajan harhaan. Annan väärää toivoa, toivoa asioista, joita ei koskaan tule tapahtumaan. Jos ei halua, niin ei halua. Ei sammunutta kynttilää tuuli puhalla liekkiin.
Mitä teen? Murennan hänen unelmansa vai muutunko orjaksi? Yritänkö vältellä ja pikkuhiljaa hivuttautua kauemmaksi? Ei tarvitsisi teeskennellä kuin puolitoista kuukautta. Siihen menisi kesäni. En halua sitä, en tahdo sitä.
Minun on pakko kieltäytyä, sillä muiden näkeminen sytyttäisi kielletyt halut väärää henkilöä kohtaan, ja hän itkisi juhlissaan.
Kieltäydyn ja pyydän ystävyyttä. Miksi en uskalla sanoa ei? Lupasit sen itsellesi!
keskiviikko 24. toukokuuta 2006
Luulen ihastuneeni
Olen aivan sekaisin. Näin nimesi lehdessä ja siitä se sitten alkoi – jo toisen kerran. Viimeksi ihan sattumalta tai no jaa… Halusin komean tanssiparin ja sinä olit komein heistä. Nyt nimesi näkeminen…
Sovitaanko, että olemme rehellisiä toisillemme ja kerromme haluamamme myös? Haluan löytää sinusta ystävän – parhaan ystävän ja enemmän, jos se vaan onnistuu. Etukäteen ei voi tietää.
Jotenkin näen kaiken selvemmin, tai ehkä ennen kaikki oli jo selvää ja nyt pitää miettiä uudelleen ja sekoitat minut niin, etten enää edestä tiedä, mistä puhuin.
Viimeksi loukkaisin sinua kahdesti. Et välttämättä tiennyt toisesta. Ensinäkin olin erittäin pinnallinen ja kaikkea muutakin huonoa, annoin kavereiden ohjailla hiljaisilla tavoillaan. En sallinut itseni ihastua sinuun, sillä et ollut kaikkien mieleen. Sitten tulikin ystäväsi kuviin ja ihastuin heti häneen. Mutta se on mennyttä.
Olen pahoillani. Nyt olen kuitenkin kasvanut maailmalla ja huomannut, kuinka tärkeitä kaikki hetket ovat – jokainen hetki on.
En vielä tiedä, mitä tunnen sinua kohtaan, mutta enää en pidättele itseäni. Haluan elää! Haluan kokea sinun kanssasi pienen elämän. Varmasti opin sinulta paljon.
En osaa kuvitella meitä yhdessä kymmenen vuoden päästä – en edes viiden. En sitä haluakaan. Haluan elää päivä kerrallaan ja nähdä, mitä huominen tuo tullessaan. Jos sinä olet siellä kymmenenkin vuoden päästä, niin olkoon!
Otan suuren riskin, sillä meillä ei ole aikaa kuin reilu kuukausi, kunnes armeija kutsuu ja vie sinut pois. Sitten kesän lopulla minä muutan pois. Olemme tuhoon tuomittuja. Mutta en anna sen lannistaa! Mieluummin koen kaiken sen nyt, entä kuin en kokisi sitä ollenkaan – sinua. Ymmärrätkö? Tunnetko samoin? Eletään nyt ja olkoon tämä kesä meidän!
Jos uskallan näyttää tämän sinulle, yllätän varmasti sekä itseni että sinut. Mutta tämä tuntuu oikealta. Tietäisit, missä seison.
En odota sinulta mitään, mutta toivon, etten pelota sinua pois ja toivon, että ymmärrät.
Pelottaa ja olen sekaisin. Sinulle ehkä lohduttavaa tietoa on, että tämä kaikki on sinun aikaansaannostasi.
Jostain syystä uskon sinun ymmärtävän ja tuntevan samoin – ainakin jokseenkin samoin. Ihan kuin tuntisin sinut kauttaaltaan, vaikka totuus on, etten tunne sinua lainkaan. En tarkoita olla loukkaava ja sanoa sinua ennalta arvattavaksi. En todellakaan! Minusta tunnut tutulta. Ja tunnen oloni turvalliseksi, kun vaan ajattelenkin sinua.
On kerrottava eräs asia. Lupasin olla rehellinen, joten esiin vähän rehellisyyttä! Minä pelkään sinua, kun olet humalassa. Muutut aggressiiviseksi. Eihän minulla ole syytä pelkoon?
Olen nyt laittanut itseni likoon. Pallo on sinulla. Sinä voit tehdä minusta naurettavan, jos haluat, jos et tunne samoin. Jos et tunne samoin voit myös vaan ystävällisesti sanoa hyvästit. Mutta jos tunnet samoin, en tiedä, mitä tapahtuu! Mutta olisin onnellinen.
En voi luvata sinulle muuta kuin rehellisyyttä. En voi luvata mitään hyvää. Olemme vain elämän pelinappuloita.
Anna menneet anteeksi ja aloitetaan tyhjältä pöydältä. Opitaan tuntemaan toisemme! Mitä sanot? Omistetaanko tämä tuleva kesä meille?
Sovitaanko, että olemme rehellisiä toisillemme ja kerromme haluamamme myös? Haluan löytää sinusta ystävän – parhaan ystävän ja enemmän, jos se vaan onnistuu. Etukäteen ei voi tietää.
Jotenkin näen kaiken selvemmin, tai ehkä ennen kaikki oli jo selvää ja nyt pitää miettiä uudelleen ja sekoitat minut niin, etten enää edestä tiedä, mistä puhuin.
Viimeksi loukkaisin sinua kahdesti. Et välttämättä tiennyt toisesta. Ensinäkin olin erittäin pinnallinen ja kaikkea muutakin huonoa, annoin kavereiden ohjailla hiljaisilla tavoillaan. En sallinut itseni ihastua sinuun, sillä et ollut kaikkien mieleen. Sitten tulikin ystäväsi kuviin ja ihastuin heti häneen. Mutta se on mennyttä.
Olen pahoillani. Nyt olen kuitenkin kasvanut maailmalla ja huomannut, kuinka tärkeitä kaikki hetket ovat – jokainen hetki on.
En vielä tiedä, mitä tunnen sinua kohtaan, mutta enää en pidättele itseäni. Haluan elää! Haluan kokea sinun kanssasi pienen elämän. Varmasti opin sinulta paljon.
En osaa kuvitella meitä yhdessä kymmenen vuoden päästä – en edes viiden. En sitä haluakaan. Haluan elää päivä kerrallaan ja nähdä, mitä huominen tuo tullessaan. Jos sinä olet siellä kymmenenkin vuoden päästä, niin olkoon!
Otan suuren riskin, sillä meillä ei ole aikaa kuin reilu kuukausi, kunnes armeija kutsuu ja vie sinut pois. Sitten kesän lopulla minä muutan pois. Olemme tuhoon tuomittuja. Mutta en anna sen lannistaa! Mieluummin koen kaiken sen nyt, entä kuin en kokisi sitä ollenkaan – sinua. Ymmärrätkö? Tunnetko samoin? Eletään nyt ja olkoon tämä kesä meidän!
Jos uskallan näyttää tämän sinulle, yllätän varmasti sekä itseni että sinut. Mutta tämä tuntuu oikealta. Tietäisit, missä seison.
En odota sinulta mitään, mutta toivon, etten pelota sinua pois ja toivon, että ymmärrät.
Pelottaa ja olen sekaisin. Sinulle ehkä lohduttavaa tietoa on, että tämä kaikki on sinun aikaansaannostasi.
Jostain syystä uskon sinun ymmärtävän ja tuntevan samoin – ainakin jokseenkin samoin. Ihan kuin tuntisin sinut kauttaaltaan, vaikka totuus on, etten tunne sinua lainkaan. En tarkoita olla loukkaava ja sanoa sinua ennalta arvattavaksi. En todellakaan! Minusta tunnut tutulta. Ja tunnen oloni turvalliseksi, kun vaan ajattelenkin sinua.
On kerrottava eräs asia. Lupasin olla rehellinen, joten esiin vähän rehellisyyttä! Minä pelkään sinua, kun olet humalassa. Muutut aggressiiviseksi. Eihän minulla ole syytä pelkoon?
Olen nyt laittanut itseni likoon. Pallo on sinulla. Sinä voit tehdä minusta naurettavan, jos haluat, jos et tunne samoin. Jos et tunne samoin voit myös vaan ystävällisesti sanoa hyvästit. Mutta jos tunnet samoin, en tiedä, mitä tapahtuu! Mutta olisin onnellinen.
En voi luvata sinulle muuta kuin rehellisyyttä. En voi luvata mitään hyvää. Olemme vain elämän pelinappuloita.
Anna menneet anteeksi ja aloitetaan tyhjältä pöydältä. Opitaan tuntemaan toisemme! Mitä sanot? Omistetaanko tämä tuleva kesä meille?
maanantai 8. toukokuuta 2006
Lähemmäs tulevaa
Kun alkaa jännittää, vatsassa lepakot lentävät. Sitä pelkää epäonnistuvansa, vaikkei tahtoisikaan onnistua. Haluan uskaltaa epäonnistua. Siitä tavoite elämälleni! Uskalla epäonnistua – tietoisesti. Siinä tehtävä hankalimmasta päästä. Kuinka uskaltaa epäonnistua tietoisesti, kun on tottunut taistelemaan läpi harmaan kiven onnistuakseen? Pitääkö kääntää maailma ylösalaisin, jotta se onnistuisi? Ei auta muu kuin olla rohkea. Pian se on ohi ja tulee uudet ongelmat. Se on elämää.
Kun tavoite on vain yksi miljoonan joukosta, miksi juuri nyt onnistuisin? Pakko, jotta voin jatkaa elämääni! Nyt uskallan, kohta en enää. Varasuunnitelmaa en salli! Sellainen kun on, on mahdollisuus toteuttaa tavoite hitusen pienempi. Se hitunen voi olla kaikki kaikessa. Tässä asiassa tingitään turva pois, ja jos putoan, putoan kiviseen rotkoon, päädyn sairaalaan ja toivun kunnes yritän uudestaan tai löydän oikeasti haluamani ja lennän unelmani luokse.
Varmuus on jo saatu – lepakot lentävät ja raapivat sisintä. Tavoite on oikea ja unelma on syntymässä! Ehkä vielä joskus elän sen rinnalla.
Kun tavoite on vain yksi miljoonan joukosta, miksi juuri nyt onnistuisin? Pakko, jotta voin jatkaa elämääni! Nyt uskallan, kohta en enää. Varasuunnitelmaa en salli! Sellainen kun on, on mahdollisuus toteuttaa tavoite hitusen pienempi. Se hitunen voi olla kaikki kaikessa. Tässä asiassa tingitään turva pois, ja jos putoan, putoan kiviseen rotkoon, päädyn sairaalaan ja toivun kunnes yritän uudestaan tai löydän oikeasti haluamani ja lennän unelmani luokse.
Varmuus on jo saatu – lepakot lentävät ja raapivat sisintä. Tavoite on oikea ja unelma on syntymässä! Ehkä vielä joskus elän sen rinnalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)