Halut ovat kadonneet. Olen yksin huoneessani, sängyssäni peittoni alla. Haluan hänet vierelleni pitelemään kättäni, koskettamaan hiuksiani, en muuta. En halua muuta, sillä halut ovat kadonnet.
Epävarmuus syöttää itseään. Sitä on kaikkialla: sydämessäni, sielussani ja ajatuksissani. Olenko kaunis vai ruma? Viisas vai tyhmä? Osaanko huomioida muut vai olenko itsekäs? Olenko himottu ja haluttu? Mitä väliä sillä on, kun koko maailma on minulle pelkkä kaunis kiiltokuva?
Haluan elää, mutten uskalla. Pelkään paljastuvani, pettyväni ja kuolevani. Ihmiset eivät ymmärrä, eivät tiedä. Miten voisivat, kun en itsekään ole varma?
Johtuuko kaikki siitä, etten tavoita häntä? En saa hänen kuvaansa pääni, mutten häntä saa sieltä karkotettuakaan? Missä hän on, milloin hän palaa?
Haluatko olla minulle hän, ja minä sinulle niin kuin hän minulle – ikuiset rakastavaiset?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti