En sanoisi olevani kateellinen ihminen. Haluan vain kokea kaiken saman kuin kaikki muut onnekkaat ihmiset. Haluan rakastua. Antaa elämäni toiselle. Asetan jatkuvasti uusia alkuja, mutten näe kuin loppuja – ensimmäisen alun lopun jatkuvasti, en edes muista alkua.
Keskittymiseni herpaantuu liian useasti. En saa mitään tehdyksi. Asetan itselleni liian tiukat rajat, joita seuraan aivan liian tarkoin. En ole vastuussa muille kuin itselleni. Olen tiukka pomo, kunnon kurinpitäjä.
Luen kirjeitä, postikortteja. Olen kateellinen. Joskus – aina välillä – nautin olostani, mutta muilla on onni ikuisesti kylässä. Tulisi asumaan minunkin luokseni, edes joksikin aikaa.
En voi rakastua, sillä en tapaa ihmisiä. En ole tarpeeksi päällekäyvä. En taida olla sujut itseni kanssa. Haluan liikaa olla mies ja homo.
Heräisinpä ylös todellisuuteen ja eläisinpä hetken huumassa ikuisesti, kunnes se loppuu ikuisesti. Olisi silloin elämäni jo ohi, mutta kiltti! Anna minun rakastaa ja kokea rakkaus miehen, naisen, transun, bin, shemalen ja hullun kanssa!
Haluan kokea pelkoa, surua, pettymystä, iloa, onnea, yltäkylläisyyttä, levollisuutta, lepoa, turvaa ja rakkautta.
Anna minun kokea kaikki! Ainakin täydellinen rakkaus kaikkine vikoineen. Älä ota minua ennen sitä!
Jos tämä on uskoa, minä uskon. Toivon, anon, rukoilen ja pyydän: Annan minun kokea täydellinen rakkaus.
Älä anna kaiken olla jo ohi, älä sano minun jo kokeneen se, sillä – siinä tapauksessa – en enää muista sitä. En muista olleeni rakastunut. En muista tunnetta. Mistä voin tietää olinko rakastunut vai en? Miten saan muistini takaisin? Vielä pahempi: Miten saan muistoni takaisin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti