Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet eksyksissä? Siis oikeasti eksyksissä? Olet eksynyt omiesi luota. Enää et kuulu heihin, sillä heillä on jo toisensa.
Lapsi ei kuulu vanhemmilleen. Vanhemmat kuuluvat toisilleen. Aikuiset eivät omista lapsiaan, vaan he ovat lahja, jonka saavat itselleen – nautittavaksi, hetken.
Lapset kasvavat ja eksyvät. Minä olen eksynyt lapsi. Olen eksyksissä. En löydä takaisin. En osaa reittiä. Muistan menneet, muistan lapsuuden. Enää minulla ei sinne ole asiaa.
Eksyvätkö kaikki nuoret? Kuuluuko se kasvuun? Eksyvätkö kaikki – ainakin kerran elämässään?
En tunne kuuluvani perheeseeni. Enää ei ole perhettä – muisto vain. Nyt kaikki hankkivat uudet perheet – uudet rakkaat – uuden elämän.
Kaikki jättävät kotinsa, mutta minä en. Kadehdin muita. Toivon vielä joskus olevani onnellinen – edes kerran kadehdittavan osassa.
Osallistun juhliin ja häihin. Olen vain sivusta katsoja. Hetken kuitenkin tunnen kuuluvani johonkin – tunnen kuuluvuudentunteen – suuren, kunnes aamulla herään yksin ja kaikki tuntuu entistä pahemmalta.
On klisee sanoa kaiken tuntuvan kymmenen kertaa pahemmalta – kaipuun kasvavan – mutta joskus mikään muu ei kuvaa asioita paremmin kuin vanha klisee.
Aamulla tuntuu pahemmalta, kymmenen kertaa pahemmalta. Ikään kuin kaikki olisi ollut unta – minun uneni toisen juhla ja tosielämä.
Toivon vielä joskus herääväni uneen, kuuluvani johonkin, löytäväni uuden perheen – aloittavan elämäni ennen kuin se on ohi.
Näin eksynyt olen. En löydä kotiin. Vaikka löytäisin, en saisi astua ovesta sisään – niin ei kuulu tehdä. Menneet ovat menneet ja nyt on nyt. Sille ei voi mitään.
Pysyn vahvana. Nielen kyyneleeni. Itken katkerasti muiden nauraessa. Olen vain sivusta katsoja.
Miksi olen perheeni jättämä? Miksi en osaa aloittaa elämää yksin? Miksi kaikilla on jo uusi koti?
Olen eksynyt. Kotia en löydä – en uutta, en vanhaa. Sisältä on kylmä. Pelkään, ettei kukaan auta, jos kaadun. Keneen voi luottaa?
Kenelle olen kaikki kaikessa? Kuka kaipaa, kuka rakastaa? Jos kuolen nyt, itkeekö kukaan? Kuinka moni tulisi mustissa? Ymmärtääkö kukaan? Olen eksynyt! Huudan apua! Haluan löytää uuden kodin. Miksi kukaan ei huomaa, kuinka olen hukkua pimeään? Metsään, aavikkoon ja saharaan – kaikkeen yhtä aikaa. Koskaan en tiedä, missä olen. Ikuisesti hukassa.
Oletko koskaan eksynyt, niin kuin minä nyt?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti