Runoja vuosien takaa

Ilon tuska
ja
surun nauru

***

Älä ole päältä kullattu
Ole sisältä kultaa

***

… mutta mitä on elämä,
jossa on vain unelmia,
jotka eivät koskaan täyty?

***

Rohkeuteen ei tarvita voimaa.
Rohkeus ei kaipaa voimaa.
Rohkeus ei ole voimaa.
Joten ole rohkea.

***

Toivo parasta,
usko itseesi
ja rakasta vain minua

***

Pidä minusta kiinni,
pidä minusta kiinni ja lujaa,
pidä kiinni ja halaa minua lujaa.

***

Tule vierelleni,
tartu käteeni,
suutele minua niskaan,
lausu helliä sanoja,
kuiskaa sanat korvaani,
jää vierelleni.

***

Vaikka olisit vierelläni,
et olisi tarpeeksi lähellä.

***

Kosketuksesi poskellani
sai minut tuntemaan rakkautesi ja läsnäolosi,
kylmä kosketuksesi poskellani
sai minut ymmärtämään,
kuinka kylmä olikin,
kuinka julma ja kurja tämä maailma onkin,
silti kosketuksesi sai minut tuntemaan
rakkautesi lämmön kylmyyden läpi.

***

Jos joskus näen sinut,
tahtoisin sinun lämpimään
ja turvalliseen syliisi.

Minulla on tunteita,
samoin myös sinulla.

Ole herkkä.
Ole vahva ja rohkea.

***

Kai sen vielä kohtaan
En vain jaksaisi odottaa
Kai sen vielä tunnen,
kun huuleni painautuvat
huulia vasten

Uskon näin
En vain jaksaisi odottaa

Vielä joskus tunnen sen sydämessäni;
jalat pettävät ja vaivun syliisi
Tiedän sen
En vain jaksaisi odottaa

***

Rakkaudella sinua muistelen
Ikävöin hymyäsi, hellyyttäsi
ja rakkauttasi.
Mitä tekisin, jos sinua en enää näkisi?
Elät mielessäni ja sinne jäät.

***

Öisin unissani hiivit
Näen vartalosi kuun valossa,
kasvojasi et näytä

Haluan tuntea vartalosi vasten minua,
ja niin myös tunnen – unissani

Vierailet luonani jatkuvasti
Se tuntuu niin todelliselta,
silti herään aina yksin

Kuljetat kättäsi reidelläni,
ja näen sen – sormuksen

Unia en enää näe
Olit kaikkeni, vaikka olit vain kasvoton mies,
joka vieraili unissani,
joka sai minut odottamaan
aina seuraavaa yötä,
joka sai minut odottamaan sitä oikeaa

***

Ei, ei – ei kai taas? Teitkö sen taas?
Jätit minut yksin katumaan,
yksin odottamaan – pettyneenä yöhön

Vannoit pitäväsi lupauksesi
Se oli valhe, ja valheeksi se jää
Ei ikinä tule oppimaa,
oppimaan ja rakastamaan

Kerran annoin sinulle sen:
luottamuksen ja rakkauden
Annoin sinulle kaikkeni

Et koskaan ilmestynyt
Olit hukkunut yöhön
Päätit pysyä poissa

Jossain olit, muttet luonani,
vaikka niin lupasit

Petit minut ja veit luottamukseni
teihin miehiin

Luulin voivani sinuun luottaa
Kuinka väärässä olin

Enää olet muistona läsnä
Näen kasvosi, tummat hiuksesi,
syvät, meriensiniset silmäsi,
valkoisen hammasrivin
ja hymykuoppasi

Et tullut luokseni,
vaan jäit toisen seuraan
Kuka hän oli? Oliko edes sen arvoinen?

Mietitkö koskaan, mitä ajattelen?
Ennen mietit.
Mietitkö enää?

***

Kerro, kuka se on
Koska te tapasitte
Missä se oli
Milloin se tapahtui

Miksi otit hänet etkä jatkanut
elämääsi minun kanssani
Olen aina ollut sinulle tuki ja turva
Aina lähelläsi

Nyt kaikki on toisin
Kuka se on
Koska te tapasitte
Missä se oli
Milloin se tapahtui
Miksi jätit minut, tahdon tietää

Kuka nyt on tukeni, ystäväni
Kuka on lähelläni ja välittää
Kuka nyt on elävä viholliseni,
joka vei sinut luotani
Kenelle hävisin

Milloin opin, ette ole pelinappula
Olet ihminen, jota ikävöin

Et ole enää minun,
vaan hänen, jolle hävisin
Olet hänen, joka sai sinut

Kuka se on
Koska te tapasitte
Missä se oli
Milloin se tapahtui

***

Jos sinä välität, miksi jätät kaiken,
yhteiset asiamme kylmästi taaksesi?
Jos sinä välität, miksi teet näin?

Pitäisi olla vaikeaa jättää rakkaimpansa
Sinun tulisi piettää sylissä ja
yrittää hymyillä
Mutta nauroit ja lähdit pois

Ehkä on niin, että välitit, et enää

Jos palaisit tänään – pyytäen anteeksi,
sanoisit vielä rakastavan,
antaisin sinulle anteeksi

Jos palaisit huomenna,
en enää huolisi sinua

Yritän unohtaa sinut,
joten jätä minut rauhaan
Älä palaa enää huomenna,
sillä silloin en enää välitä

Anna minun olla

***

Mitä enemmän päivät kuluivat,
sitä pienemmäksi itseni tunsin,
sitä kylmemmiksi ja pimeimmiksi yöt muuttuivat,
sitä paremmin hyväksyin ikävöiväni sinua,
sitä poismennyttä kaunokaista ja suurta rakkautta.

***

On pimeä,
olen yksin,
muistosi ovat sisälläni,
jotka lämmittävät pimeässä yössä,
ja tuovat hieman valoa pimeään huomiseen.

***

Kun olin terve ja vahva,
pelkäsin

Opin rakastamaan ja välittämään

Kun lähdit pois ikuisesti,
en sinua mistään voinut löytää

Suru musersi
Halusin luoksesi,
mutta portilla käännytit minut
Sanoit olevasi vahva ja
kestävän kapuun

Kun tulin sairaaksi ja heikoksi,
en enää pelännyt – voitin sen

Pääsin luoksesi
Rakkautemme kohtasi

Te jäitte suremaan haudalleni

***

Otit mukaasi auringon ja kuun valon,
eivät ne yksin viihdy,
en myös minäkään,
silti yksin olen

Vaellan pimeydessä,
näen hahmosi pitkän ja komean,
silmäsi taivaalla

Taivas tummuu

Tiedän sinun olevan siellä jossakin,
tarkkailet ja ikävöit suuresti,
tarkkailet ja suojelet minua

Sinusta tuli suojelusenkelini

***

Jotakin tapahtui minulle,
se jokin sai minut ymmärtämään,
olet enkeli,
minua pelottaa,
sillä en halua sinun lentävän pois,
enkelit,
hehän osaavat lentää.

***

Minua pelottaa,
pelottaa vaikka olen enkelten suojaamana,
minua pelottaa,
sillä kukaan ei ole suojelemassa sinua.

***

Harvoin pelkään seurassasi,
mutta nyt pelkään,
sillä pelkään menettäväni sinut,
jolloin pelkään kaikkea, jopa sinua,
sillä en tiedä, mitä ajatella
ja mitä pelätä,
sillä et ole luonani tietä näyttämässä

***

Kaukaiset ovat tähdet,
nyt niitä ei näy,
silti tiedän niiden olevan siellä,
odottamassa minua

***

Ainut toiveeni: kuolema,
kuinka kaunis sana,
haluan oikotien lepoon ja rauhaan,
en jaksa enää vaeltaa
maan kuluneella pinnalla,
nähdä kuolemaa kaikkialla,
toivoen että huominen olisi parempi,
olen odottanut ja toivonut kauan,
liian kauan,
anna valoa huomiseen,
oi pimeyden herra,
ota minut syliisi,
täytä toiveeni,
ainut toiveeni: kuolema.

***

Paholainen itse
Sillä helvetti on minun taloni
Enkeli – ainut pelastukseni
kolmanteen kerrokseen – luoksesi
Kuitenkin täällä asumme,
tänne jäämme ja
tänne tulemme aina palamaan,
kun kuuntelemme sydämemme sisintä
- pahuuden ääntä
Itse paholainen

***

Ahdistaa – ahdistaa,
pelottaa ja itkettää
Suru valuu, vuotaa
ja jälkensä jättää

Ahdistaa – ahdistaa,
pelottaa ja itkettää
Lähdit, tulit,
menit ja veit

Jäljet ovat kaukana,
merkit poissa
Pimeys tulee ja
laskee ylle
Kuoleman herra
sulkee syliinsä

Ahdisti – ahdisti,
pelotti ja itketti

***

Kuoleman kellot lyövät

Suru vuotaa silmistäsi
Viha on syttynyt eloon
Tunnet kuinka se polttaa
Toivot ja rukoilet

Kuoleman kellot lyövät

Kaipaat sitä aikaa,
jolloin kaikki oli toisin
Jolloin et vielä tuntenut
sanaa valhe
Olet loukkaantunut
ja itket hiljaa

Kuoleman kellot lyövät

***

Tahdon niin olla itseni herra
- kuningatar omassa maassa

Asiat eivät kuitenkaan riipu minusta
Teen kaikkeni, mutten tahtoani

”Pelkää elämää, pelkää kuolemaa,
mutta kaikista eniten tuskaa”, se kuiskaa

Ole sinä herrani,
niin minä olen palvelijasi,
joka palvelee sinua yötä päivää,
kunhan olet ystäväni

En tahdo muuta
kuin olla sinulle hellä

”Vaella valossa ja
vaella pimeydessä”, se kuiskaa
ja minä tottelen

Tahdon niin olla itseni herra
- kuningatar omassa maassa

***

Sanat? Nekö ovat toivoni?
Niihinkö laitan uskoni? Rakkauteni?
Sanoja on miljoonittain,
kauniita vain tusinoittain:

Sielu, yksinäisyys, rakkaus, viha,
kaipuu, pelko, suru, usko, halu,
toivo, intohimo, kuolema.

Sieluni itkee, yksinäisyys tuhoaa minut,
rakkauteni katoaa, viha vallitsee ympärilläni,
kaipuu saa minut huutamaan tuskanhuudon,
pelko painaa minut maata vasten,
suru vuotaa silmistäni, uskoni loppuu,
halut pakottavat minut liikkeelle,
toivo hiipuu pois, intohimo liikuttaa sisintäni,
kuolema on kohtaloni.

Niin kauniita, mutta silti niin kamalia sanoja.

Niihinkö laitan uskoni? Rakkauteni?
Nekö ovat toivoni? Sanat?

***

Sanat,
ne ovat ne,
jotka saavat ihmisen itkemään

Minä en lausu niitä ääneen,
silti itken

***

Itket avoimesti,
olet rohkea ja viisas
Itket hiljaa,
olet heikko ihminen
Itket itsesi uneen,
sinussa ei ole muuta kuin kuoret jäljellä

***

Itken paljon,
silmät ovat turvonneet
ja kiilto on poissa,
kyyneleetkin ovat loppuneet

***

Reikä sydämessä,
kolo sielussa,
kyyneleet valuu ja veri vuotaa,
mutta näen pelastuksen,
sillä näen kauniin ihmisen – näen sinut

***

Kaikki katsovat,
silti kukaan ei näe,
sokeakin näkee näkevää paremmin.

***

Kun on epätoivoinen ja kaipaa apua,
miksi juuri silloin kaikki kääntävät
selkänsä heikommalle?

***

Ei lohtua,
ei ymmärtävää katsetta,
ei rohkaisevaa hymyä,
jonka avulla jaksaisi huomiseen.

***

Tyhjyys ei ole mitään
Ei ilmaa, ei tuulta,
ei auringon loistoa
eikä kuun paistoa.
Miten sitten voit tietää,
millä sen täytät?
Tyhjyys ehkä on jotakin,
et vain vielä tiedä mitä.
Sitten kun tiedät,
et ehkä haluaisikaan luopua siitä,
siitä tyhjyydestä,
joka valtasi sydämesi.

***

Kun lapsi itkee,
mikä sen saa tyrehtymään?
Hellät sanat ja avoin syli.
Kun aikuinen itkee,
mikä sen saa tyrehtymään?
Hellät sanat ja avoin syli.

Hellät sanat ja avoin syli
saavat kaikki itkut tyrehtymään
ja kyyneleet kuivumaan,
surullisen suun taas hymyilemään.
Hellät sanat ja avoin syli
antavat paljon lohtua niin aikuiselle
kuin lapsellekin.

***

Olen lapsi,
Surun ja Vihan lapsi,
Suru kasvatti minut,
Viha teki minusta vahvan omalla tavallaan,
Suru on äitini, Viha on isäni,
Eivät veren vaan rakkauden kautta,
Veren kautta olen Äitini ja Isäni lapsi,
Äiti ei lohduta,
Isä välittää omalla tavallaan,
Äiti on äitini, Isä on isäni,
Eivät rakkauden vaan veren kautta,
Suru ja Viha ovat vanhempani

***

Olen lapsi,
Yksi maailman kaikista lapsista,
Olen kaikista maailman lapsista yksinäisin,
Omillani jo olen, vaikka olen vasta lapsi,
Yksin kaikki asiat joudun tekemään,
vaikka olen vasta lapsi,
toisille niitä tarjotaan,
Kaikkea saan paitsi sitä, mitä haluan,
Sitä mikä yhdistää ystävät, perheen,
tytön ja pojan,
Ainut asia, mitä haluan on rakkautta,
Ja sitä en saa,
Siksi olen kaikista lapista yksinäisin

***

Lapsi pienoinen
Miksi itket tällaisena kauniina päivänä

Lapsen puhtaalla poskella kimmeltää
pieni kirkas kyynel
Se loistaa auringon valossa
Kyynel kertoo hädästä, pelosta,
joita pojalla on

Poika hankaa kosteita silmiään
Silmäkulmista valuu kyyneleet

Poika puhuu itsekseen, tuska äänessä

Poikalapsen vanhemmat riitelevät,
eivät välitä hänestä

Poika heittäytyy, kääntyy kyljelleen
Lapsiraukka itkee tuskaansa

Poika haluaa elää perheessä,
jossa häntä rakastetaan

Itkevästä lapsipojasta ei välitetä

Viimein poika hiljenee,
mutta ei liiku
Sydän särkynyt on,
vaikka nuori olla sai

***

Haluan rakkaudellani opettaa sinua,
sillä rakastan sinua

Näemme toisemme,
muttemme toistemme suruja

Kun tulen vierellesi,
väriset vihasta, et rakkaudesta

Näen suuren valasemon,
rinnallaan tiukasti kiinni uiskentelevan poikasen

Älä työnnä minua pois,
päästä minut elämääsi,
olenhan sentään lapsesi

***

Haluan olla lemmikkisi,
kissasi, koirasi

Haluan olla sukulaisesi,
lapsenlapsesi, isovanhempasi

Haluan olla perheesi,
lapsesi, sisaresi, vanhempasi

Haluan olla ystäväsi ja rakkaasi

Haluan olla syy elämääsi

Haluan olla kaikkea sitä sinulle,
mitä kukaan ei koskaan ole ollut minulle

Haluan olla elämäsi

***

Työnsit minut pois
Välillämme on aita
Kiipeän aidan yli luoksesi

Työnsit minut pois
Välillämme on joki
Uin joen yli luoksesi

Työnsit minut pois
Välillämme on muuri
Muuri on suuri ja korkea
Sinä pystytit sen välillemme

Et halua minua luoksesi

Työnsit minut pois

***

Ihminen on vain ilmaa.

Rakkaus, viha, välinpitämättömyys.

Rakasta tai vihaa,
välimaastoa ei ole olemassa.
Joko rakastat tai vihaat.

Älä kohtele minua niin kuin olisin ilmaa.
Mieluiten rakasta minua,
mutta koska et näytä osaavan,
vihaa minua.

Vihaa minua,
älä kohtele kuin ilmaa,
vihaa minua,
silloin tiedän, että tiedät minun yhä elävän.

Jos kohtelet minua niin kuin ilmaa,
minun ei ole syytä jäädä,
anna minun olla jokin kohteesi,
vihan tai rakkauden.

Vihaa minua,
inhoa minua.

Tuhoa minut hitaasti.
Yhä olen hengissä.
Vihaa minua.

Koska et osaa rakastaa minua,
vihaa minua.
silloin voin kertoa sen, oli minulla tehtävä elämässä:
olla sinun vihasi kohde.

Sinä tuhosit minut.
Et osannut rakastaa etkä vihata.
Kohtelit minua niin kuin ilmaa.

Sidoin painot jalkoihini ja hyppäsin mereen.
Upposin, vaikka olin vain ilmaa.

***

Kurkkuuni nousee palanen,
pala sydäntäni

Kukaan ei huomaa pahoinpitelyä,
veristä naamaa,
kuivuneita kyyneleitä
eikä tikaria sydämessäni

Hän halaa minut hengiltäni

***

Elämä on kurjuutta ja rakkautta,
enemmän kurjuutta,
jotta oppisimme arvostamaan rakkautta
ja sen lakeja.

***

Kaunista ja kirpeää,
täynnä makuja ja tuoksuja
Joka päivä sitä saa jotain uutta
Se antaa, ottaa ja saattaa nälkään
Pehmeä kuin yö ja sileä kuin valo
Joka ilta se lämmittää viileyden,
auttaa jaksamaan itseään vastaan
Pehmentää sielun ja satuttaa
Joka hetki olet sen punaisessa suojassa,
silti se kiduttaa – sytyttää janon
Sitä elämä on,
täynnä rakkautta ja vihaa

***

Jännitystä, kireyttä, epäilyn valtaa
Kyselläkö vai ollako hiljaa?
Hitaasti jännitys hälvenee
Syynä lämmin kosketus,
syynä päivän nousu
Kireys katoaa ja muurit murenee
Puhetta, hiljaisuutta, tietoa ja taitoa
Rauniot savuaa, valta on pelkkä muisto
- historiaa
Ei-kiusallista hiljaisuutta
- ansaittua lepoa

***

Rauhaa
Ei pelkoa, ei ikävää
Kerrankin
Ei huolta huomisesta,
ei tulevasta
Menneisyys on poissa
Ei mitään salattavaa
Vihdoinkin
Voin olla oma itseni

***

Suoraan kuin takakujan teatterista:
liioitellun korkeat olat, rauhalliset värit,
eläimen nahkaa ja paljasta pintaa,

meikatut silmät ja valkoinen iho heijastavat
virheettömyyttä, sileyttä, puhtautta ja täydellisyyttä,

hiukset roikkuvat pitkinä,
kertovat välinpitämättömyydestä
- ehkä väsyneestä sielusta,

peittäen puolet kasvoista,
paljastavat vain toisen tummista silmistä
ja muistan kulman,

intohimoa, halua, voimaa ja käheyttä,

Katse pyytä luokseen,
koko muu olemus työntää pois,
saa vastaantulijan epäröimään
- rohkeamman jäämään,

Suu ei hymyile,
mutta silmäkulmat sen paljastavat
- naurun

***

Adrenaliini kiehuu sisälläni
On ollut riitaa
Silmistäni loistaa pelko,
vaikka raivo minua hallitsee
Puristan huuleni yhteen
estääkseni lapsen itkun
Juoksen mustaan yöhön,
päästän höyryni ulos

***

Ne lentävät pitkin huoneetta,
betonilattiaan ja kovaan seinään
Antaa periksi sen verran,
että sallii lommon jäädä asumaan

***

Auto kiitää pitkin mustaa,
Melua ja rohinaa,
Kiitää ja kiitää päämäärättä,
Ei alkua – ei loppua,
Rengas pyörii kunnes puhkeaa,
Punainen vasten mustaa,
Päänsärky valtaa

***

Se liikkuu hiljaa,
Vihreät silmät loistavat yössä.
Todellisuudessa musta,
oikeasti vaalea.
Solakka vartalo laskettelee
puiden välistä esiin.
Arka maailmalle,
kuitenkin itsensä herra.

***

Vihreä,
se elämän ja kateuden väri,
pelottavien hirmuliskojen ja
suloisten kilpikonnien väri.
Vihreää on joka puolella,
maan tasalla ja taivaalla.

***

Sorinaa, puhetta, ääntä, tylsyyttä.
Iän ollessa nuori kaikki on väriä.
Vanhetessa harmaa valtaa:
kaikkialla on harmaata, kaikki ovat harmaita.
Ei huomaa eroa.
Ja sitten kun huomaa, pelottaa.
Etsii ja etsii.
Haluaa saada selville pelon lähteen.
Pelkää vanhuutta, pelkää sen kohtaamista.
Ei haluakaan enää tietää.
Kaikki on hyvin, yhtä harmaata.

***

Olisi jo joulu
ja rauha sielussa
Olisi pyhä ja
huolet poissa
Olisi rakas jo
takaisin kainalossa

***

Musiikki pakottaa liikkeelle – liiku!
Pakottaa koskemaan – koske!
Pakottaa avaamaan suun ja kysymään
- menneitä ja tulevaa
Musiikki keinuttaa sinua eteenpäin,
pyytää sinua haluamaan
elämää.