Oloni helpottuu, ajatukset ovat kasassa. Tajusin kaiken johtuvan hylätyksi tulemisesta, lapsuuden kodin menettämisestä ja itsenäistymisestä. Syytän itseäni, kun en osaa ystävystyä. Jokainen kokee saman tai sitten he ovat jo luoneet verkostonsa. Minun verkostoni hajosi, kun muutimme Suomeen. Traumat syntyivät ja ne kummittelevat, kun on itsenäistymisen aika. Ensin Hollanti, nyt Helsinki.
Kun yritän jotain, tulee takapakkia. Rasittaa puhua samalle ihmiselle. Miksi perheeni täytyy olla minulle niin tärkeä? Keskivaikea masennus. Olin jo hetken menossa ylöspäin, nyt tulen jälleen vauhdilla alas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti